Psykologilla käynnistäni on nyt reilu päivä. Ensimmäisellä käynnillä viikko sitten keskustelimme elämästäni lapsuudesta tähän päivään. Tämän toisen käynnin aihe pyöri alkoholin, sen käytön ja omien siihen liittyvien fiiliksieni ympärillä.En halua purkaa asioita enempää. Ymmärsin kuitenkin lopputulemana, että olen itsekkyydessäni alkanut muistuttaa isääni ja osa minusta oli hyvin vihainen tälle tilanteelle. Runsas alkoholinkäyttöni riisti minulta jälleen hyviä hetkiä. Ihan niinkuin isän alkoholinkäyttö riisti lapsena. Monet mukavat ja ennenkaikkea ainutlaatuiset tapahtumat vedin puoliteholla joko humalan tai krapulan vuoksi.

Tajusin myös, että vaikka raitistuisin, minun ei tarvitse muuttua äidikseni. Äiti on makuuni liian kireä ja vaatelias. Minun ei myöskään tarvitse perustella tai selitellä kenellekkään tässä maailmassa sitä, miksi en joisi. Minun ei tarvitse tehdä mitään lopullista diagnoosia olenko alkoholisti vai en. Riittää, että olen hiivatin kyllästynyt juomaan. Koska se, siitä toipuminen, sen suunnitteleminen, siihen varautuminen ja turvasuunnittelut julkisesta juomisesta vievät aivan käsittämättömän paljon aikaani ja energiaani.

En psykologilla keksinyt mitä saisin tilalle, jos lopettaisin tämän stressaavan rentoutumistapani. Mutta tajusin, että olen niin kyllästynyt, että haluaisin sen tehdä. En halua olla kuten isäni (en kyllä olekaan), mutta en halua olla kuten äitini (mikä sekin tuntuu aika kaukaiselta). Yllättävää, että tuollaiset ajatukset murtautuvat ulos minun sisältäni. Herranjumala minähän olen 50-vuotias. Olen luullut eläväni omaa elämääni.

Psykologin jälkeisinä kahtena aamuna minulla on herätessäni ollut jo ensimmäisenä mielessä asioita, joita saan NYT tilalle. Joita ehdin NYT tehdä. Jos minun ei tarvitse lainkaan pohtia alkoholiin liittyvien asioiden handlaamista voi suunnitella aivan erilailla. Tämä alkaa muistuttaa avioeroani. Hirveä kahden vuoden painajainen ja väkistys, mutta kun päätös oli tehty heräsin aamuisin pää täynnä suunnitelmia ja sydän kevyenä.

Minä tiedän. Suunnitelmat ovat suunnitelmia ja todellisuus on todellisuutta. Pääsenkö perjantaina, eli huomenna, Alkon ohi kauppareissulla. Ja jos pääsenkin, maltanko olla juomatta "pois" minulla jo olevia pulloja vai voinko jättää ne vieraille. Miten käy reilun viikon päästä kahdenkeskisen kaupunkiviikonlopun ohjelman kanssa? Mikään ei kuitenkaan muutu, jos en nyt laittanut korkkia kiinni. Sain sellaisen tsemppihengen tuosta tiistain käynnistä, että sen energian voimin pääsen alkuun.