Olen nyt viettänyt yhden aktiivisen alkoholittoman viikonlopun kotona ja yhden kaupunkilomaviikonlopun, jolloin tyynesti perjantain illallisella ja klubikeikalla otin alkoholia ja lauantaina puolestaan passasin.Tyynesti tarkoittaa sitä, että kun katsoin miestäni illallisella, päätin, että tästä ei tehdä nyt numeroa ja tilasin oman viinilasini. Illasta ei kuitenkaan tullut mitenkään viininhuuruinen, vaan sopiva (viini 16 cl, Stout-olut, Vodkadrinkki NY Mule, kaksi kuoharia). Aamulla olin hieman katuvainen ja hieman enemmän krapulainen, olihan tuo aika sekoitus, mutta se siitä. Jatketaan.

Koska tässä on ketkuteltu vasta niin vähän aikaa eteenpäin, en osaa vielä sanoa mitään mistään. Nyt ei tunnut yhtään positiivista vaikustusta alkoholittomuudesta, eihän sitä siis käytännössä ole entiseen verrattuna ole ollut. Painankin (tajuttomat) melkein 80 kg ja näytän niin kauhean läskiltä. Jos jotain toivoivoisin, niin vatsan pienenemistä. Niin vai käykö tässä päinvastoin? Jotenkin nyt kun ei voi panostaa ruoka&juoma-valintaan, ovat sylkirauhaseni korostetusti mieltyneet ruokavalintaan. Ainakin tuona ensimmäisenä viikonloppuna iloitsin erilaisista makunautinnoista täysin rinnoin.Enkä aio dieetille, vaikka joudunkin taivastelemaan ylipainoani. Jotain iloja ihmisellä täytyy olla. Sellaisia isoja iloja, niinkuin hyvä ruoka.

Viikolla olen nähnyt todella paljon painajaisia ja mm.eilen, iltayön tunteina, kuolemanpelko suorastaan lepäsi vieressäni vuoteessa ja ilma oli kylmä kuin pakkasessa. Mietin, että miksi. En usko, että sillä on lopulta mitään tekemistä alkoholin juomisen tai juomattomuuden kanssa. Pelkään kuolemaa, koska täytin vuoden alussa 50 ja isäni kuoli aika pian tässä iässä. Alkoholin juominen vaan pehmentää iltayötä, niinä öinä nukun aamuun saakka ja herään onnellisena siitä, kunnes huomaan, että päässä on tympeä vanne viinistä. Olkoon unen "laatu" asiantuntijoiden miestä miten huono tahansa. Ei se painajaisten rikkoman yön unen laatukaan mitenkään hyvä ole. Maksaisin aika paljon siitä, että tulisi öitä, jolloin en herää painajaiseen, en vessaan vaan herään seuraavan kerran nukahdettuani vasta aamulla.

Pohdin illalla, että minun on lopulta opeteltava elämään tämän mörön kanssa. Seuraava psykologinkäyntini on vasta reilun kolmen viikon päästä. Haluan keskittyä siinä painajaisiini, viimeinkin, niidenhän takia sinne menin. Nyt olemme avanneet vaan elämääni ja viimeksi psykologi halusi keskittyä alkoholinkäyttööni(yllätys). No jokataupauksessa alkoholi on terveysuhka ja nyt ollaan hyvällä tiellä. Synkät yöt ovat suuri vastakohta hyville päiville, joita olen saanut viettää. Päivisin en pelkää. Työni on aika kiinnostavassa vaiheessa ja olen innostunut. Töiden jälkeen olen kuitenkin ollut epätavallisen uupunut. Päiväunet on pakko ottaa tai en jaksa lenkille. Myös jalat oikuttelee, ilmeisesti lantiossakin on jotain häikkää polvien lisäksi. Liekö alkava nivelrikko.Pitäisi päästä salille ja jaksaa kuntouttaa lihaskuntoa siellä. En ole käynyt muuta kuin sauvakävelyillä ja minusta tuntuu, että pitkät lenkit ovat raskaita näille vaivoille.  Venyttelen ja venyttelen ja kyllä se jotain auttaakin. Uupumus voi olla vanhuutta, mutta voi se olla tämän kaiken prosessoimistakin. Prosessori raksuttaa taustalla. Kyllä elämässä haastavinta on pitää oma pää ja ajatus kirkkaana.