Joulun aika ja joulun taika. Aikalailla olen kokenut haasteellisena juomisen. Kaikki on mennyt, mitä on tarjolla ollut. Pelottavan innolla. Siitä kiitän itseäni, että aina on ollut välissä ainakin päivä. Usein miten on ollut juomiseen seuraa ja siis "syy" ja lupa juoda. Vain muutama koti-ilta, se kun joululoma melkein alkoi ja lahjapulloja oli jo ja se, kun joulu oli ohi ja kaapista löytyi yhä lahjapulloja, menee tissuttelun piikkiin.
Ei se mitään, huomasin kuitenkin, että huonoa se teki. Ja senhän huomaa, kun on välipäiviä ja ehti jo yhden kerran, ennen joulun aikaa, nauttia kolmen viikon raittiudesta aistit avoimina. Univaikeudet ainakin palasivat. Uni tulee tissuttelun jälkeen kyllä makoisasti, mutta sen välipäivän ilta onkin puolestaan yhtä kääntyilyä ja uni levotonta. Hermosto nykii. Viininpuutteesta kai.
Kaavailimme tietysti tipatonta tammikuuta. Se on ainoa oikea vaihtoehto minulle. Siitä alan sitten asettelemaan askelmerkkejä eteenpäin. Pääasia, että teen sen rehellisenä. Viini on nyt selkeästi haastavaa juotavaa. Päätökset juomistilanteiden karsimiseksi ja annosmäärien kohtuudessa pysymiseksi on tehtävä selvinpäin. Humalassa ne eivät tunnu tärkeiltä.