Niinkuin arvata saattaa pahin päivä on perjantai. Vielä aamulla tilanne oli selkeä, mutta yhtäkkiä iltapäivällä, kesken asiakaskäynnin, suussa alkoi napsumaan ja se ei meinannut hellittää millään. Onneksi sain järjestettyä itseni liikuntatuokioon. Ja kun sen jälkeen menimme kauppaan, oli Alko jo kiinni. Ja mitään muuta minun ei tehnyt mieli kuin viiniä, helmeilevään kuivaa valkoviiniä, koska ruuaksi oli kalaa. Tästä voisin vetää sellaisen johtopäätöksen, että jos viinit olisivat ruokakaupan hyllyillä kuten niin monessa Euroopan maassa, en olisi selvinnyt kuivin suin illasta.
Lauantain kiusaukset oli paljon helpompi ohittaa. Yritin lähinnä yllyttää miestäni ulos syömään, häntä ei huvittanut. Se jäi siinä sitten melko ponnettomaksi yritykseksi. Sillä viikonloppu oli täynnä kaikenlaista tekemistä. Ulkoilua, samoilua metsässä, vaatehuoneen kauan kaivattu siivous, Tv-sarjan loppuhuipennus ja sunnuntaina menimme katsomaan vielä Solsidanin elokuviin. Näimme myös extra-vaivaa ruuanlaiton suhteen ja enpä minä sitä viiniä kaivannut, kun söimme katsoen tv:tä. Mautonta tietyllä tavalla, mutta toisaalta, jos se helpottaa tätä juomapuolta niin menköön läpi. Ruoka kuitenkin oli hyvää.
Nyt, maanantaina, minulla on hyvä, voimaantunut olo. Kehittelen taas mielessäni 100 päivää ilman alkoholia kuvitelmia. Loppuelämä ilman alkoholia-kuvitelmakin tuntuu hyvältä. Mitä muuta tämä kaikki todistaa, kuin sitä, että minulla on todella tuskallinen alkoholiongelma. Tällä viikolla alkaa Mindfullness-kurssi. Voi minä haluaisin koko pääni täyteen tätä hyvän olon vaalimista. Annan minun onnistua.