Aamulla heräsin skarpimpana kuin pitkään aikaan. Sen saa ehkä aikaan loma, joka odottaa minua. Työasiat ovat enää varovasti, hyvin ohuin kiinnikkein lahkeeni jatkona laahaamassa. Kun heilautan jalkaa vielä kerran, ne irtoavat. Lentelevät tuulessa jonnekin, enkä näe minne. Sillä minä olen hetkeksi vapaa. Aistit ovat teräviä. Maailmaa katsoo avoimin silmin. Ei velvollisuuksia vaan onnen tunteita. Minä lennän huomenna kohti kesää. Ei, älä puhu minulle ilmastopäästöistä tai hiilijalanjäljestä nyt. Minä en jaksa kuunnella sinua tänään. 

Minulla on vahvasti tunne, että olen valmis ottamaan vastaan elämäni uuden ulottuvuuden. Että juuri näin piti käydä. Juuri minä valikoiduin mukaan tähän tarinaan, jota on kirjoitettu viime syksystä. Olen lähdössä nimittäin palkintomatkalle, eikä se ole arpajaisvoitto vaan saavutettu palkinto. Tilanne on minulle uusi. Yleensä juhlin itse, itse asettamieni vaatimattomien tavoitteiden ylitystä, tai sitten vaan elämänilosta. Nytkin kyllä mietin, että voisinko hakea täksi illaksi vielä pullon aitoa shampanjaa. Lipitellä sitä pakkaamisen lomassa. Mutta näinhän minä, että rakkaani kasvoilla häivähti varjo kun heitin asiasta kommentin. Minulla on alkoholistin huono omatunto. Olenhan alkoholistin tytär. Joku pilasi lapsuuden ilon hetkiä juomalla korikaupalla kaljaa juuri silloin kun piti telmiä pihalla tai ajaa autolla eteenpäin. Se on syvä varjo. Saako se minut kuvittelemaan omiani. Onko tuo varjo, jonka luulen kasvoillasi näkeväni, minun oma varjoni. Se joka tulee muistoista, koska ehdotan jotain sellaista, mitä en joskus saattanut sietää? 

Minä onnistuin helmikuun työmatkan kanssa melkein. Minä onnistuin minuna. Juuri sellaisena kuin olen. Minä en jaksanut enää niin kovin paljon juoda liikaa. Ehkä jossain yhteydessä liikaa, mutta useassa tilanteessa tuli stoppi. Tilanne muistutti minua siitä, kun tupakan poltto oli pakko lopettaa. Minä en enää jaksanut tehdä asiaa, josta ei ole mitään iloa. Humalassa kaikki on vaikeampaa. Nukuin jälkeenpäin pohjattomasti, jotta toivuin.Oikeasti oli aika mahtavaa, että minulla on nykyään uni, joka parantaa. Mutta muuten minä olen kai tullut vanhaksi. Minun täytyy jo valikoida mitä juon. Minä juon vain parhaita juomia, sillä humalasta ei ole mitään iloa. Mikä pettymys. Ilo on löydettävä olemisesta, sitä ei voikaa juoda.

Mutta loma. Aion haistaa ja maistaa kesän. Aion kävellä hiekalla ja haaveilla ja etsiä sisältäni sitä tietoa, mitä minä todella tältä elämältäni vielä haluaisin. Jotta minun viimeiset 16 vuottani eivät jättäisi haaleata vaan kuuman jalanjäljen. Minun piti olla rohkea, mutta minusta tuli varovainen. Olen monesti miettinyt mikä oli se käännekohta, jolloin päädyin myötäilemään näitä asioita, joissa en ole vahva. Toisaalta voisin kyllä miettiä sitä, mitä vikaa siinä muka on, että minä olen minä. Jos lakkaisin analysoimasta itseäni pääni sisällä ääneen ja keskittyisin vaan tuntemaan, olisin pääsääntöisesti aika onnellinen ja tyytyväinen. Mennään sillä kohti lomaa. Skål.