Talven "parempi elämäni " oli todella mieluisaa ja niin tietysti, kovin turmiollista. Tänään ahdistaa todellakin niin paljon, että päätin palata takaisin ryhtiliikkeeseen. Ehkä minulla on mahdollisuus saada homma hanskaan ennen kesää ja selviytyä jotenkin hieman ryhdikkäämpänä. Ainakin minulle tuli halu yrittää sitä.

Palatakseni myös niihin 4 K:hon. Karttaan, kompassiin, kalenteriin ja oliko se 4.k kaverit? (Kävin tarkistamassa, se neljäs K on kello :) ) Niin, kesä on jo buukattu ja olen käyttänyt huolella jokaista K:ta. Sieltä löytyy kaikkea: useampia festivaaleja hotelliöineen, mökkeilyä, kolmen päivän synttäripartyja. Parhaat kaverit ja sellaiset jotka ihan varmasti osaavat juhlia tätä parasta elämää. Voin käytännössä olla hieman kännissä koko kesän toukokuun alusta asti, jos haluan. Talven tuhoja maksan, haiman tai munuaisten suhteen en tiedä. Kiloja on tullut 1,5 lisää, siis pysyviä kiloja. Talven ja kevättalven aikana olen niin selvästi huomannut, että perjantaista en selviä ilman reilua viiniannosta. Edelleen mieluusti hyvä ja jopa kallis viini, nykyään valkoviini, koska siitä ei tule minulle päänsärkyä.

Viime perjantana erehdyin kuitenkin jumalaiseen Pinot Noirin maailmaan ja hyvin syvälle, jonka jälkeen päänsärkyä kestikin kaksi päivää ja ehkä tämä on syy, mistä saan kiittää paluutani ryhtiliikkeeseen.Tapasimme ystävien kesken aika ex-tempore, viinibaarissa. Keskustelimme viineistä. Siitä miten ne sopivat erilaisille ruuille, söinkin erittäin herkullista ruokaa. Mukavaa rentouttavaa keskustelua ja maistelua. Hyvä ilta. Jossakin vaiheessa ensimmäinen lähtee, toinenkin ja jossakin vaiheessa, jo baaria vaihdettuamme, minä olen ainut jäljellä oleva.Yhä tilaamassa vielä yhtä, musiikki on kaunista, ihmiset mielenkiintoisia. Minä olen jossain innostuneessa olotilassa. Minä en tajua, miksi minä tulen aina tällaiseen humalaan ja jatkan maistelua niin kauan kauemmin kuin kukaan muu. Aamulla minua taas harmitti. Etenkin kun laskin, että ehdin yksinkin vielä juoda kolme lasia lisää. Silloin, kun viinin mausta ei oikeastaan ollut enää mitään väliä. Minä olin vain matkalla yhä syvemmälle humalaan ja en saanut junaa taaskaan pysähtymään. Miten muut malttavat jättää illan kesken. Mikä minussa mättää? Luojan kiitos tajusin lähteä edes silloin kun sen tein. Mutta miksi en jo paljon aiemmin?

Tässä on piste nolla. Huhtikuun alku, takatalvi. Yritetään nyt uudelleen. Kalenteri, kartta, kompassi ja kaverit on jo buukattu, mutta eikö minulla olisi mahdollisuus selvitä hieman paremmin tulevasta suunnitelmiistani. Minähän pystyn tässä maailmassa niin moneen muuhunkin, miksi tämä asia on niin vaikea? Minulla on jopa monta keinoa, jos vaan muistan pysähtyä siihen hetkeen, kun aloitan. Minä etenen liian nopeasti ja en nauti tarpeeksi. Keskitytäänpä nyt oikein kunnolla.. JOs minä joka perjantai kirjoitan asiasta, niin helpottaisiko se keskittymään. Ryhtiin ennen kaikkea.