Kesä keikkui kepeästi. Nautin kahden aikuisen vapaudesta. Lepäsin yksin ollessani. Yritin relata kaikesta pahasta. Pinnan alla kytevästä epävarmuudesta. Laiskuudesta. Turhamaisuudesta. Epäystävällisyydestä. Viinin himosta.

Kesäloman viimeisellä viikolla puskin itseäni festareilla ylös viltiltä ja havahduin siihen, että jos se tänään vähän nolon näköisesti vielä onnistuukin, niin mites sitten ensi vuonna. Puujalat ovat tulleet jäädäkseen ja elopaino on taas alkuvuoden aikana kasvanut. Yhtäkkiä koin valaistuksen siitä, että jos haluan kävellä normaalisti, nauttia viltillä eväitä tyylillä, juosta, kyykistyä ja ylipäätänsä jaksaa, nyt on aika pohtia mitä pitäis tehdä. 

Tuntemuksen kruunasi sukulaistytön rippijuhlat, jossa tapasin aikoinaan kanssani samoilla kilolukemilla olleen siskoni, joka sairasteltuaan viime vuoden oli laihtunut viisi kiloa. Kun taas minä vuosien saatossa, hyväruokahaluisena ja viininhimoisena, olen lihonut saman verran. 10 kiloa muuten näkyy.  Valokuvissa. Ikävästi. Hän oli juuri liittynyt Kiloklubiin joten rohkaistuin tekemään saman. Ja ryhdyin siis kirjaamaan ylös aivan kaiken mitä suuhuni pistän.

Tarkastelin myös liikuntaani. Pohdin sitä, miten viime vuosi meni vihkoon, kun kaikki voimaharjoitteut aiheutti kipuja, joten aina yhden yrityksen jälkeen piti toipua kauan. Googlailin ja menin osteopaatille. Ryhdyttiin tarkastamaan ryhtiä, asentoja ja löytyihän sitä virheasentoa ja sain korjausliikkeitä. Hankin paljasjalkakengät lenkeille. Ryhdyinkin käyttämään niitä arkena ja lenkkareita lenkillä. Järkeilen, että kaatumisriski on paljasjalkakengillä pienempi. 

Olen nyt kuukauden päivä jo jatkanut tätä syöminkien kirjaamista, opetellut uusia asentoja ja liikkunut. Olen laihtunut 4 kiloa. Vyötärö on kaventunut 5 senttiä. Jaloissa on enemmän tuntumaa. En ole nähnyt hetkeäkään nälkää. Ja en silti ole lopettanut viinin juontiakaan. Kiloklubi ei pyytänyt sitä, vaan tasapainoa ja oikeaa jakaumaa eri tyyppisten ruokien syöntiin, eli sinne ne kalorit solahtavat mukaan. Jos syöt tavoitellun määrän kasviksia, marjoja ja hedelmiä, leipää ja kalaa/lihaa, et taatusti jaksa enää sitä muuta ja pärjäät. Jos punnitset ruoka-annokset, näet selvästi minkäkokoisia niiden kuuluisi olla.  Minusta aika kiva juttu. Just nyt en kykene olemaan raitis ja nälkäisenä minusta tulee vihainen.  Olen myös superonnelllinen osteopaatin ohjeista, jokainen, pienkin jalan kiputiloja parantava asia on plussaa liikkumiselle. 

Toivon, että jos laihdun ja opin kulkemaan jalat oikeassa asennossa, saan tuntoaistin takaisin varpaisiin.