Aina vain väsyttää ja päädyn töiden alettua lopulta työterveyslääkärille pyytämään verikokeita. Monta oiretta ja vetämätön olo. On vaikea itse analysoida onko tämä ahdistusta, jokin sairaus vai vaan tämä aika. Verikokeet paljastavat ainakin taas alhaisen varastoraudan. Lääkäri ei koe viime kerrasta kohonneita sokeriarvoja hälyttävänä. No tuon raudanpuutteen itsekin kokemuksesta arvelin ja ryhdyin syömään lisärautaa jo kesäkuussa. Tilanne on minusta yhä huonompi, onko tämä varmasti sitä? Työterveysääkäri sanoo kuitenkin, että syö vielä lisää rautaa ja uusintakokeet joulukuussa. Jos ei auta niin sitten menet gynekologille. Tai menet jokat tapauksessa. Siis vaihdevuosivaivoja tai jotain sinnepäin epäilee. No tehdään niin. Löydän apteekista uudella tekniikalla valmistetun raudan ja vaihdan siihen. Niveliä kolottaa taas kun syksy tekee tuloaan ja hormoneita on muutettu. Löydän yhdeltä torilta, sellaisiakin yhä on vaikka Korona on mielestäni sammuttanut paljon, jonkun ihme inkiväärivoiteen kolotuksiin. Ostan sen ja alan voidella jalkoja.

Viikko sitten aloin nukkua pitempiä öitä ja unta olisi riittänyt vaikka kuinka. Minua siis väsyttää, mutta nukun myös yhtenäisemmin. En enää heräile vessaan neljä kertaa yössä ja kävele jalanpohjat arkana vessaan öisin. Minusta alkaa tuntua paremmalta.Jalkapohjiin ei satu kävellessä juuri lankaan verrattuna usean vuoden tuntemuksiin. No emme ole ehtineet myöskään juuri lenkille, eli iltakävelyt ovat pysyneet sellaisissa lyhyissä pyrähdyksessä. Olen syönyt uutta rautaa vasta kaksi viikkoa, Mikään ei kyllä niin nopeasti vaikuta. Inkiväärivoide on takuulla humpuukia, mutta ehkä jalkojen iltavoitelu tekee niille hyvää. Yritän pohtia asiaa, mutta en osaa.

Käyn ulkona siskoni kanssa. Huonolla omallatunnolla, koska Korona. Nautin kuitenkin innoissani viinistä ja Stand-upista. Viinistä tietysti liikaa. Kärsin krapulasta ja päätän taas kerran lopettaa juomisen. Krapula menee ohi ja yöuneni eivät kärsi siitä. Yritän miettiä syytä, mutta en keksi.

Kirjastosta on tullut taas palautuskehoitus ja tartun viimeinkin jo kesälomalla valitsemiini kirjoihin. Yhtäkkiä huomaan kiinnostuvani ja lukevani ja jopa nauttivani taitavasta tekstistä. Jaksan taas keskittyä. Uusin toistamiseen kirjat, jotka aikoinani kesäloman kynnyksellä huolella valitsin. Ehkä luenkin ne. Ymmärrän, että en ole lukenut kevään jälkeen mitään, koska en ole jaksanut keskittyä. 

Minusta alkaa tuntua, että elämä voittaa, vaikka ympärilläni Korona pahenee ja olen taas minäkin jäänyt etätöihin. Tästä päättelen, että ahdistukseni ja lamaantunut oloni ei liittynyt Koronaan. Että minulla ehkä sitten kuitenkin oli liian vähän rautaa elimistössäni. Ja että jollakin tavalla sekä huono uni, öinen vessassa juokseminen, kipeät jalkapohjat ja haluttomuus tehdä mitään(pelata golfia) liittyivät toisiinsa. Ja että niillä ehkä on tai ei ole sitten kuitenkaan mitään tekemistä alkoholin kanssa. Tai jonkun muun minun ominaisuuteni.  Sen nyt ainakin ymmärrän, että oma terveys on kullanarvoinen asia ja että jos nyt tuntuu taas hyvältä, yritän pitää tämän olotilan. Koska tämä tuntuu aika hienolta.