Villin viikonlopun päätteeksi olen kotiutunut viikoksi unelmien vuokramökiltä. Omasta mielestä viikonloppu oli juuri sitä tuttua hulinameininkiä, mistä toivoisin oppivani pois. Perjantai ja kello 18 keikka vielä menetteli. Musiikki oli todella erikoista, en olisi ehkä ilman tätä tilaisuutta sitä valinnut kuunneltavaksi. Mutta valinnanvaraa ei juuri nyt ole ja vaihtelu avarataa. Taiteellisuus ja luovuus on minusta mielenkiintoista. Paljonkin mietin sitä, millainen on taiteilijan sisäinen pakko tehdä ja tuottaa sitä mitä minä sitten näen tai kuuntelen. Perjantain esiintyjä tuntui ihmettelvän sitä itsekin :)

Lauantai-aamuksi mies oli varannut kello 8:30 tiiajan ja sinne todellakin päästiin ja vielä etuajassa. Olo tuntui hyvältä ja lyönnit kulkivat sen verran rennosti, että kyllä minä nautin. Olen päättänyt, että käyn taas tänäkin kesänä golfaamassa just niin kauan kuin nappaa. Sen jälkeen mies saa golfailla ilman minua. Paljon innostuneempi kun on.  Tämä oli neljäs kerta, tuntuu tosiaankin vielä hyvältä, mutta on vasta kesäkuu.

Lauantai jatkui kauppareissulla ja koska minulla oli vielä toinenkin livekeikka varattuna, päädyimme katsomaan jalkapallon MM-kisoja baariin kaupungille. Suomi-paita päällä join Souria ja Hoegaardenia ja muistelin 10 vuotta sitten viettämääni erikoista viikkoa Bratislavassa lätkän MM-kisoissa. Miehet olivat silloin, ja nyt niin läpeensä fiiliksissä ja kannustivat, että omakin kannustusmieliala nousi. Kuka tätä voisi vastustaa. Kuka innostuneita miehiä ylipäänsä voi vastustaa.Teki mieli jo soittaa siskolle ja kysyä menisikö hän keikalle, että voitais laulaa kannustuslauluja Suomelle oluttuopin ääressä koko ilta. Mutta sitten tuli se onnettomuus ja ilo suli. Sopivasti keikka alkoi kutsua.

Toisesta kulttuurikokemuksesta toiseen. Fiininpää. Viulua ja runoja kuunnellessa ei olut maistunut vaan siirryin viiniin. Miksikö näitä luettelen? No siksi, kun minua harmittaa oma imurointini, sillä siksihän se siitä meni kun juoman alkoholipitoisuus nousi. Elämys oli paljon parempi kuin edellisenä iltana, mutta vähitellen se puuroutui ja katoaa humalan keskelle. Kotona tehtiin vielä lämpimiä voileipiä ja innolla paloittelin appelsiinejä ja mansikoita Sangriaan. Aamulla heräsin väsyneenä. Käytiin äänestämässä, pakkailtiin ja tultiin tänne kauniille mökille. Minua väsytti vähän koko päivän, mutta en nukkunut, sillä minua niin harmitti. Harmitti, kun en osaa himmata. Muistan katselleeni viereissä pöydässä istuneita kahta kuvankaunista langanlaihaa naista, jotka joivat samaa kuoharilasia koko illan.  

Synttäriviikko. Jo toinen synttäriviikko mökillä, ihastuin tähän itse antamaani lahjaan. Tervetuloa ihailemaan Näsijärven aaltoja, ne näkyy jo olohuoneen isoista ikkunoista tuossa kokoajan. Aurinko kimmeltää aalloilla. Mökki on aika uusi ja niin siisti, piha laaja pelata mölkkyä tai rantalentopalloa. Rantasauna pieni ja vesi vielä kylmää. Tämä on paratiisi. Ja minä olen paratiisin Eeva, ihailen kaunista luontoa ja rakastan miestäni. Kiusauksena olen kahden askeleen päässä jääkaapissa odottavasta Sangriasta, Proseccosta ja tiedäthän kyllä minulla tietysti on ihan joka lajia juomia. Itselle ja vieraille, jos jollekulle maistuu. 

Onneksi tässä on ensin näitä työpäivä, joudun selvittämään päätäni. Miettimään eikö se vielä se 55:skään ollut se hetki, jolloin korkki saadaan kiinni. Kuka tätä väsymystä jaksaa? Kuka kävelee aroin jalkapohjin ja kulkee aivot häiriötilassa jo muutenkin. Ja on silti niin onnellinen näistä kaikista hetkistä. Olen elossa yhä. Elossa vaikkakin väsynyt.