maanantai, 15. tammikuu 2018

2.viikonloppu

Niinkuin arvata saattaa pahin päivä on perjantai. Vielä aamulla tilanne oli selkeä, mutta yhtäkkiä iltapäivällä, kesken asiakaskäynnin, suussa alkoi napsumaan ja se ei meinannut hellittää millään. Onneksi sain järjestettyä itseni liikuntatuokioon. Ja kun sen jälkeen menimme kauppaan, oli Alko jo kiinni. Ja mitään muuta minun ei tehnyt mieli kuin viiniä, helmeilevään kuivaa valkoviiniä, koska ruuaksi oli kalaa. Tästä voisin vetää sellaisen johtopäätöksen, että jos viinit olisivat ruokakaupan hyllyillä kuten niin monessa Euroopan maassa, en olisi selvinnyt kuivin suin illasta.
Lauantain kiusaukset oli paljon helpompi ohittaa. Yritin lähinnä yllyttää miestäni ulos syömään, häntä ei huvittanut. Se jäi siinä sitten melko ponnettomaksi yritykseksi. Sillä viikonloppu oli täynnä kaikenlaista tekemistä. Ulkoilua, samoilua metsässä, vaatehuoneen kauan kaivattu siivous, Tv-sarjan loppuhuipennus ja sunnuntaina menimme katsomaan vielä Solsidanin elokuviin. Näimme myös extra-vaivaa ruuanlaiton suhteen ja enpä minä sitä viiniä kaivannut, kun söimme katsoen tv:tä. Mautonta tietyllä tavalla, mutta toisaalta, jos se helpottaa tätä juomapuolta niin menköön läpi. Ruoka kuitenkin oli hyvää.
Nyt, maanantaina, minulla on hyvä, voimaantunut olo. Kehittelen taas mielessäni 100 päivää ilman alkoholia kuvitelmia. Loppuelämä ilman alkoholia-kuvitelmakin tuntuu hyvältä. Mitä muuta tämä kaikki todistaa, kuin sitä, että minulla on todella tuskallinen alkoholiongelma. Tällä viikolla alkaa Mindfullness-kurssi. Voi minä haluaisin koko pääni täyteen tätä hyvän olon vaalimista. Annan minun onnistua.

keskiviikko, 10. tammikuu 2018

10.1.2018

Tipatonta takana 10 päivää ja kolottaa.Esimerkiksi vasemman käden keskisormen keskinivel on suorastaan kipeä. Samoin jalanpohjat ovat arat. Olen aiemminkin pohtinut onko alkoholilla ja nivelillä joku yhteys. Nimittäin usein tuntuu, että perjantaina nautittu viini vie mukanaan kaikki kolotukset.Toisaalta olen taipuvainen uskomaan, että minä jopa voisin kuvitella kaikenmaailman kolotuksia vain saadakseni lääkitä niitä.
Viikonloppu sukulaisvieraineen oli minulle vaikea. He eivät tienneet tipattomasta ja illalla pelailtiin ja he joivat itse mukanaan tuomaansa alkoholia. En pysynyt tunnelmassa ja lisäksi hävisin kokoajan. Häpeäkseni lähdin jo klo 22, ensimmäisenä porukasta, unille. Mieheni huomautti, että olipa epäkohteliasta. Niin olikin. Kun kerroin, että tipaton teki tosi tiukkaa hän kuitenkin sanoi, että hyvä että pysyt vahvana vaikka sitten tiuskisitkin. Todiste siitä, että hänen mielestään tipaton on tarpeen. En voi antaa periksi. Kerroinhan jo, että haluaisin tipattoman venyvän 100 päivään ja jopa vuoteen. Olen itsekin jälleen niin kyllästynyt siihen miten alkoholi minua vie.
Pienin askelin, eihän tämä viikolla missään paina. Seuraava vaikea kohta on perjantai-ilta. 

 

tiistai, 2. tammikuu 2018

100 päivää

Päätin lähteä tipattomalle tammikuulle. Aamupaino oli kuitenkin niin huikea 81,5 kg, että ajattelin äsken alkoholin vaaroista taas artikkelia lukiessani, että mitä jos yrittäisin taas jopa sitä 100 päivää.Kuukausi ei vaikuta vielä painoon, vaikka vähentääkin vatsan pöhöä. Seurasin pari vuotta sitten tv:stä 100 päivää -ohjelmaa ja totesin, että vaikeaa se oli osallistujille. Itse en 100 päivään yltänyt, koska ensimmäinen lapsenlapseni syntyi ja siinä oli sopiva syy korkata kuohari. Ja kun taika on rikottu, mitäs sitä sitten enään palamaan ruotuun. Tunnen suurta voimaa yrittää nyt uudelleen. Olen jokseenkin tiedostanut, että minulla on vakava ongelma. Minä olen itse se ainoa, joka sille voi yrittää jotain tehdä.
Katselin uuden vuoden aattona ravintolassa humalaista naista, siis istuin hänen kanssaan samassa pöydässä, koska koko ravintola oli muuten täynnä. Nainen nuokkui ja heräsi selittämään, että elämä on tässä. Joo niinhan minäkin aina sanon. Ja humalassa se näyttää varmasti kutakuinkin juuri yhtä toivottoman luovuttaneelta. Miksi haluan näyttää noin väsyneeltä ja ongelmaiselta ulospäin? Tässäkin tapauksessa naisella oli kaikki hyvin, hyvä ulkonäkö, siistit kuteet ja tukka hyvin. Vain alkoholia oli juotu ehkä jo perjantaista saakka, sillä silmätkin alkoivat lupsua. Just niinkuin minullakin usein.
Unohdan nyt kaiken menneen ja itseäni koeskevan morkkaamisen. On uusi vuosi ja uudet mahdollisuudet. Minä päätän miten tarina jatkuu ja kuka sen kertoo, minä vai vieressä istuja. Pohjalta on toivottavasti tie vain ylöspäin, ainakin jos haluaa.. 

torstai, 28. joulukuu 2017

Hyvä, että päätin

Hyvä, että sain ajatukseni kasaan ennen joulua ja pystyin "ryhdistäytymään"tuskallisen pikkujoulukauden jälkeen. Sain viettää varsin hauskan joulunajan laivaristeilyn. Join kuohuviiniä, söin kohtuullisesti ja etenkin nautin tanssimisesta. Join vettä tarpeeksi ja pääsin etenemään kolme päivää alkoholin kanssa ilman pienintäkään mokaa tai krapulaa. Kuohuviinilasillisia tai muitakaan annoksia en kyllä laskenut. Kanssamatkustajista 30% näytti olevan humalassa, joten siitä voi päätellä, että 70% oli sitten selvempiä kuin minä. Parasta oli, että Tapaninpäivän aamuna tiesin, että tänään en jaksa. Maksani pääsi viimein kömpimään sänkyyn ja ottamaan nokkaunet. 
Leppoisat välipäivät. Tieten tahtoen en ostanut laivalta yhtään mitään alkoholia. Teen nämä päivät liukumalla höystettyä etätyötä, sen mukaan mitä ilmenee. Ja lähes kaikkihan ovat lomalla. Kävin viimeinkin kampaajalla ja sain hiukseni kuosiin. Vuoden vaihdekin lähestyy. Sen tietää siitä, että hirveä määrä hyvä päätöksiä pulppuilee mieleen ja tekee mieli aloittaa joku uusi harrastus, vaikka italian kielen opiskelu. Eilen aloin myös selata kalenteria uuden vuoden vastaanottoa varten. Ilmeisesti maksani heräsi ja kertoi, että elossa ollaan yhä. Mieheni vastasi pohdintoihini, että jos mentaisiin jonnekin, missä ainoat juomat ovat terveysmehuja. Ehkä meille tekisi hyvää joku Retriitti. Hiljaisuus ja omaan mieleen tutustuminen. Saisiko nämä levottomat ajatukset hiljaisiksi. Voisihan sitä lopulta, mielenrauhan kunniaksi, tyhjentää ehtoollisviinipullot. Tai no sillä edellytyksellä, ettei se olisi sitä makeaa kirsikkaviiniä, josta en pidä.
Tärkeintä on nyt kuitenkin tämä itseluottamuksen palautuminen. Joku voisi naureskella alkoholi-ongelmaisen itseluottamuksen valheellisuutta, mutta en minä. Minä tiedän miten tärkeää on saattaa juhlia kunnialla loppuun.Edes nyt. Tästä lähtien.Tuntea olevansa just nyt niinkuin muutkin, ne joilla ei ole alkoholi-ongelmaa. Herätä aamulla ja muistaa, että eilen oli kivaa. Mitään ei painu sumuun ja humuun. Ajatella, että näin minä teen seuraavallakin kerralla. Syön niin, että maha on aivan täysi ja juon kuohareiden välissä vettä, kun janottaa. Mikä siinä voiskaan olla niin vaikeata hallita. 

keskiviikko, 20. joulukuu 2017

Olen päättänyt

Viime viikonloppuna (torstaista lauantaihin) join (lähes) yksin tyhjäksi 6 litraa punaviiniä. Tempranilloa ja Syrahia. Se on muuten huikea määrä maksan poltettavaksi. En kuitenkaan potenut pahempaa krapulaa.Vatsani on kuitenkin yhä kipeä ja ruokatorvessa asuu yskä. Mieheni on määrästä huolissaan. Se kertoo paljon. 
Sunnuntai-iltana pyöriskelin sängyssä ja pohdin elämääni. Mietin miten sitä saisin taasen raiteilleen. Minne minun tahdonvoimani on hävinnyt, miksi se huilii ja päästää lasiin yhä uuden annoksen? Mietin syitä juomiselle. Mietin itseäni. Miten terveyttäni. Mitein kaikenlaista tässä ympärillä. Tulin siihen tulokseen, ettei syytä ja seurausta tarvitse löytää. Ettei mitään tarvitse pohtia nyt liikaa. Täytynee ottaa samanlainen asenne kuin lihavuuden kanssa. Elämä ei ala silloin, kun olen raitis (tai laiha). Elämä on tasan tänään, tasan tällaisena. Kartta, kalenteri, kompassi ja kelloko se oli, ne on vaan nyt suunnattava johonkin sellaiseen, jossa ei tarjoilla alkoholia vaan ajatuksia ja kokemuksia. On elettävä hetkeä, tunnettava se, lakattava odottamasta yhtään mitään, on katsottava ympärille ja nähtävä muut, on avattava suu ja kommunikoitava näillä taidoilla, tästä hetkestä, näistä asioista, kiinnostuttava elämästä ympärillä, herättävä mahdollisuuksia täynnä olevaan aamuun. Levättävä ja sen jälkeen ponnistettava. Jonnekin missä on raitista ilmaa. Kuunneltava maailman ääniä. Huomattava, että elämää on minussa ja ympärillä.