Viikonloppu oli raittiuslupauksen näkökulmasta aika kauhea. Normaalielämää addiktion kanssa. Perjantai-iltana löysin vierailusta syyn tyhjentää koko kuoharivarastoni ja aamulla nukuin autuaasti humalaani pois vielä kun vieraat jatkoivat matkaa. Heillä oli aamulento ja siksi aikainen lähtö. Mutta silti, mikä emäntä. Lisäksi olin tioetysti pahasti krapulassa kun heräsin ja kulutin päivän katsellen kaikkea boxille tallentamaani. Lauantaina illalla piristyin viimein ja kävimme katsomassa Stand-upia ja sen jälkeen painuimme kaupungille pörräämään. Kun nyt kerrankin pääsimme kaksin liikenteeseen. Join olutta ja koska se on niin täyttävää ja tiedän vatsani menevän siitä sekaisin joka tapauksessa, se hillitsi hiukan. Sunnuntaina en kärsinyt krapulasta. Tiesin kuitenkin olleeni kaikkea muuta kuin kaidalla tiellä. Harmitti seministi.

Nimittäin maanantaina aamulla oli taas aika psykologille. Käynti oli kyllä todella hyvä. Alan nähdä käyttäytymiseni taakse. Siis muunkin kuin runsaan alkoholinkäytön. Alan nähdä mistä paineita elämän haasteissa syntyy.Ja miten toistan aika ahdistavia selviytymiskeinojani vuodesta toiseen kuuntelkematta itseäni. Psykologi suosittelikin, että siirtyisin oikeasti lyhytterapiaan. Ja aion sen tehdä.