Olen vähän huolestunut siitä, että en halua mennä muiden joukkoon vaan teen mieluumin etätyötä. En kai ole masentumassa? Tuntuu, että kaikkea on liikaa: energiaa, hälyä ja sanoja, enkä minä jaksa ottaa vastaan yhtään mitään muuta kuin omat juttuni. Onko tämä tulevaisuuden pysyvä olotila vai tämänhetkisen hyvinvointini lepovaihe? Onko tällä joku yhteys vanhenemiseen tai tähän alkoholinkäytön pienentämiseen. Ärsyttääkö minua se, että Happy Hour ei ole minua varten vaan niitä, jotka sen alkoholin kanssa paremmin tulevat toimeen?
Jokaisessa elämänvaiheessa on löydettävä roolinsa. Myös tässä vaiheessa kun luopuminen jatkuu. Onko se nyt suurempi tuska jäädä pois bileistä kuin aikoinaan tupakkaringistä? Ja edelleen, kai, joihinkin asioihin voi osallistua. Jos kestää energian, hälyn ja sanat, joiden merkitys on jollain mystisellä tavalla hukassa.
Etsin tilalle uutta. Sitä uutta on maailma pullollaan, vain tyhmä jää kiertämään koko täksi ainutlaatuiseksi elämäksi samaa kehää. On hyvä hetki löytää sitä uutta. on vain avattava silmät ja katsottava uuteen suuntaan täältä kotipesästä. Okei, köllitään hetki, mutta ei liian kauaa, eikä ainakaan missään haikeissa muisteloissa jotka suuntaavat silmät vain sisäänpäin ei sinne, missa elämää on yhä jäljellä vaikka kuinka minunkin siihen osallistua.