Raitis elämä sujuu mallikkaasti. Tai no mitä oikeastaan on mallikas elämä? Väittäisin, että unenlaatuni on parantunut. Vaikka painajaiset eivät ole jättäneet minua, eivätkä varmaan jätäkään, niin silti jotenkin hermostoni on relaksoituneempi kuin kuukausi sitten. Minua nukuttaa hyvin, hyvin paljon ja aamuisin haluaisin nukkua lisää. Siis tyypillinen syysolo. Kellon soidessa aurinko ei enää ole noussut ja siksi elimistöni ihmettelee, miksi tänne pimeään pitää nousta. Mutta jotain kummallisen rentoa on olossa. Myrkytyksen oireet helpottavat ja minä alan saada otteen levon ja työn vastavuoroisuudesta. En enää tarvitse alkoholia rentoutuakseni vaan minä nukun.

Olin viikonloppuna Tampere-talossa Viisas Elämä -messuilla. Kävin kuuntelemassa myös Vapaudu Viinistä-paneelikeskustelun. Naisilla oli tuttuja juttuja ja se rohkaisi minua. Paras lause tuli Piialta, että alkoholi ei toimi enää neljänä koona eli kellona, karttana, kompassina ja kalenterina, joka säätelee tekemistä. On ollut vapauttavaa ja oikeasti hauskaa huomata, miten minua huvittaa hyvin paljon monipuolisempi kirjo tapahtumia ja tapaamisia kun alkoholin nauttimista ei tarvitse ottaa huomioon suunnitelmissa lainkaan.

Toinen selkeästi yhteinen haaste ovat ystävät ja heidän suhtautumisensa. Viinin juonnin lopettaminen otetaan suunnilleen loukkauksena, joka uhkaa hyviä geimejä. Itsekin väkinäisesti äkisen kylään haluavalle ystävälle lauantai-illan ajankohdasta. Toki haluaisin tavata, mutta eikai ystäväni, tai tietysti hän olettaa, että korkaan skumppa-pullon tapaamisen kunniaksi. Olisi niin paljon helpompi treffata sunnuntaina, mutta siihen kutsuin jo toiset ystävät. No, minun täytyy oikeasti löytää tähän oikea balanssi ja oikeat sanat. Muuten en onnistu säilyttämään sekä raittiutta että ystäviäni.