Aloitin kuukauden mittaisen tehovenyttelyohjelman. Varovasti venyttelen raajojeni lihaksia ja toivoakseni suoristan näin ryhtiäni. Ohjelma on upea. Olo tuntuukin ryhdikkäältä. Ja se tekee niin hyvää. Keskityn kuuntelemaan itseäni. 

Lauantaina sisäinen maailmani olikin täynnä älämölöä. Aivoissani meuhkasi janoinen holisti. Minä en ollut antanut periksi kauppareissuilla, ja poikennut Alkoon. Vai oliko se mieheni, tuo elämäni tuki ja turva? Mutta niinkuin minun juopponi aina, tuo hengetön, mutta vahvaluonteinen olento muisti, että minulla on kylmässä kesälomamatkalta tuotu ehta shampanja-jopa kaksi. "Kenelle sinä ne juotat, kun ei kukaan sukulaisistasi tai ystävistäsi kuitenkaan erota shampanjaa kuohuviinistä?" kysyi juoppo ääneni sisälläni ärsyttävästi. Venyttelyohjelman ajan kuutelin, ajattelin asiaa ja sen päätyttyä lausuin nuo sanat miehelleni. Emmekö juuri me, tässä ja tänään, olekin ansainneet jumalten juomaa :), vai mitä kulta? Mistä sitä tietää mitä huominen taas tuo tullessaan? Maailma on menossa niin kauheaan suuntaan. Ja pyynnöstäni hän posautti pullon auki. Katselimme TV:sta nuorisolle suunnattua Skamia ja hihittelimme omille lukiomuistoillemme pienessä skumppa-nosteessa. Kiva elämys. Venyttely ja skumppa yhdessä rentouttivat kaksin verroin. Joimme onneksi vain toisen, sillä ehdottaessani (tietysti) jatkoja, hän oli tarvitsemani kallio. Nukuin kuin tukki.

Nyt on torstai. Viime viikkoinen ei saa toistua. Haluan säästää shampanjani oikeisiin juhliin. Niinpä olen jo käynyt Alkossa. Ostin yhden Chabliksen ja yhden Rieslingin. Laitoin ne kylmään skumppa-pullon viereen odottamaan. En sano mitään. Säästyyhän ne, jos sopivaa tilaisuutta ei tule.
Tänä syksynä ei ollut mitään työterveyden nuhtelutuntia. Minun omatuntoni ei ole puhdas, mutta holisti on kovasti voitolla. Pahus vieköön. Olen kyllä harkinnut, että palaisin takaisin psykologin juttusille. Saisin edes vähän käsitystä siitä, mikä riivaa. Voisinkin itseasiassa tilata sen ajan kai jo tänään.