Sanon heti, että ei tule kyllä nyt yhtään juttua raittiimmasta elämästä. Päinvastoin, olen lähtenyt luisumaan taas pimeyden ja kosteuden myötä (tarkoitan säätä) punaviinin suurkuluttajaksi. En minä mitään puolustele, mutta ihanan maukas ja kehittynyt punaviini sopii talveen. Tehtäväni on pitää vain päänsärky loitolla.
Luen joka viikko kaikki mahdolliset digi-hesarin jutut märistä mummoista ja alkoholin vaaroista. Yritän ajatella, mitä kaikkea tuhoa olen jo tuottanut ja tuotan kokoajan vartalolleni, sisäelimilleni ja aivoilleni. Mutta voin niin älyttömän hyvin tänään. Että alkoholin vaaroja on vaikea pelätä. Yksi päivä ne varmaan ovat siinä edessäni ja joudun katsomaan peiliin. Nyt kuitenkin vielä tapaan palvelutalossa koko ikänsä lähes absolutistina elellyttä äitiäni, joka on 70-vuotiaana pahasti dementoitunut. ja koen, että okei, tämäkin kohtalo minua voi odotella. Kolesteroliarvot kun ovat kerran aina olleet koholla. Enkä jaksa illalla, kotiin päästyäni stressata omalla juomisellani. Avaan ihan liian kalliin pullon punaviiniä, Pinotage-rypäle, ja nautin sen mausta ja elämästäni kun vielä olen terveehkö. Koska se viini maistuu niin hyvälle, tulee mieleeni tilata sitä lisää. Pullon takana on nettiosoite ja pian olenkin täyttänyt lomakkeen ja tilannut ensimmäisen kerran elämässäni kotiin viiniä. Harkitsen hankkisinko joululahjaksi viinikaapin. Ei hyvältä näytä. Katsotaan miten tässä nyt oikein käy.