Lomalla oli alkoholikäytön näkökulmasta sekä erittäin kosteita jaksoja että myös elimistölle hellävaraisempia jaksoja. Viimeisin kunnon irtiotto tapahtui terassilla, jossa viini maistui niin, että kotimatkalla annoin bussissa kerjäläisille rahaa. Mikä kännimoka, onneksi mieheni ajoi moiset tyypit pois, kun he palasivat myymään koruja. Silmät kuulemma kiilui, kun reväytin koko lompakkoni auki ja jaoin rahaa. No oli tilipäivä, niin kai sitä nyt muillekin voi antaa. Noloa silti.Aamulla en ollut kipeä, mutta harmitti vietävästi. Olin jo jotenkin ajatellut tai toivonut, ettei tänä kesänä ihan noin kovasti lähde käsistä, mutta harvinaisella helteellä terassipäivä on pitkä ja jos kaksin käsin kaataa ja jättää sen veden juomisen väliin, siinä ehtii humaltua.

Tänään pääsin sitten jopa salille. Sinne piti mennä jo loman ekana päivänä, mutta se jäi tähän viimeiseen aamuun. Ehkä nyt huvittaa jo ryhdistäytyä ja edessä taitaa olla pakollinen jokasyksyinen laihdutuskuurikin. Sen verran iso emäntä hymyilee valokuvissa. Miten lähes kaikki muut pysyvätkin niin solakoina? Ehkä tuohon laihdutukseenkin pitäisi etsiä uudet tavat, sillä minä en ole koskaan laihtunut yhdenkään kuurin aikana edes 5 kiloa. Olenkohan kolmeakaan. Laihdutuskuurini ovat sellaista leikkiä joka päättyy yleensä siihen, että päätän olla lihomatta yhtään enempää. Vuosi vuodelta painan sitten enemmän.

Tänään lähdemme viettämään hotelli-kaupunkiloma-viikonloppua. Vielä ei siis olla laihiksella ja alkoholikin maistuu varmasti. Toivottavasti viikolopun ohjelman messu- ja tanssi-tapahtumat antavat paljon. Paljon enemmän kuin ravintola. Sille skål!