Minä selvisin viime perjantaista ilman perjantaipulloa. Suorastaan kehräsin lauantaiaamuna, koska olo oli niin hyvä. Reippailtiin päivällä ja saunottiin päälle. Sen jälkeen koittikin sitten Halloween. Kotona ei saa tissutella, siis me läksimme kaupungille. Meillä oli ihan älyttömän hauskaa, ensin Stand-upissa, sitten Teerenpelissä, ja sen jälkeen vielä muutamassa muussa paikassa. Koska olimme levänneet perjantaina, jaksoimme mieheni kanssa ja etenkin hänen halustaan riekkua ihan valomerkkiin saakka ja ajella sitten taksilla kotiin. Minä valvoin musiikkia kuunnellen varmaan aamuun saakka ja nukuin aika vähän seuraavanakin päivänä, jonka sitten käytimme Westworldiin ja muuhun vastaavaan. Nyt onkin sitten väsyttänyt...

Ei minua kaduta. Tajusinpahan vaan, että elämä on niin rajallista. Hyvä olo ja siitä nauttiminen on laaja-alaista ja monimuotoista. Että alkoholista ei ihan noin vaan pääse eroon, kun sen makuun on päässyt. Kun osa minusta sanoo kokoajan että miksi tämä olisi ongelma. No okei, eipä tissuteltu kotona ja olipahan sikakivaa. Join yhden oluen, fernet-branca-shotin, 1/2 pulloa punaviiniä, 3 lasia vettä, punaviinilasillisen, lisää vettä, toisen, laku-shotin ja jotain muutakin, varmasti. Mutta muistan lähes selvästi kotimatkan. Mutta onhan tuo nyt kaukana mistään 5 alkoholiannoksesta.

Eilen varasin asap ajan sinne lyhytterapiaan. Kävinkin heti, kun samalle illalle oli aika. Ja viime yö oli yksi levoton helvetti. Kaikki painajaiseni eri muodot ahdistelivat minua. Makasin sängyssä ja annoin niiden oikein riehua. On minulla aikaa löytää minuuteni. On minulla aikaa löytää tasapaino. On minun hermostollani oikeus löytää rauha ja balanssi. On minulla tarkoitus nukkua yöni vielä joskus hyvin.