Istuin perjantaina sohvalla lopeteltuani siivousurakkaa. Sitä oli edeltänyt vielä hektinen oikea työpäivä. Olin järjestämässä lapsenlapseni syntymäpäiviä lauantaina ja sitä kohti siivosin, leivoin ja koristelin kotia. Kun olin perjantailta valmis, ja illaksi luvattu lastenhoito peruuntui, minä todellakin ehdin istahtamaan. Ei huvittanut jatkaa lisää. Ei vaikka se olisi ollut poissa lauantain aamun rutistuksesta. Mieheni oli jääkiekko-ottelussa työkavereiden kanssa eli siis jatkoille kuitenkin menossa. Auttaisi minua vasta aamulla.

Kertasin hetken mielessäni alkoholistin määritelmääni. Ihminen, joka juo yksin kotona. Tunsin tuskaa, mutta annoin periksi. Avasin valkoviinipullon ja annoin itselleni luvan olla paskamaisesti huonotapainen ennen seuraavan aamun jatkoa ja iltapäivän emännöintiä. Join kaiken valkoviinin mitä onnistuin taloudestani löytämään, melkein kaksi kokonaista pulloa. Siihen se jäi, kun muut juomat eivät maistuneet, niitä olisi ollut kyllä, alkoholillista glögiä, konjakkia, olutta, votkaakin kai ja whiskyä Lasketaanko se kuitenkin edukseni, olenko vähemmän alkoholisti, kun join vain viinit?

Aamulla olin helvetin nälkäinen ja suussa maistui ehkä eniten pettymys. Minä unohdin syödä iltapalan ja juoda tarpeeksi vettä. Olin niin onnellinen valkoviinini kanssa, nautin kun ei tarvinnut hävetä, olinhan yksin ja nautin, kun annoin mennä enkä soimannut itseäni. Ei tarvinnut teeskennellä kohtuukäyttäjää. Kyllä tuo tunnemaailma näin eriteltynä  kuulostaa todella siltä itseltään.  

Mitä tein aamulla? Päätin pistää pisteen taas siihen ja aloittaa uuden kappaleen. Nousin ylös sängystä, pesin suihkussa hiet ja aloin hommiin. Vatkasin kakkuun antaumuksella kermavaahdon. Tein lisää, järjestyksessä, jonka olin jo edellisenä iltana suunnitellut ja touhusin niin, että ei ollut aikaa ajatella. Olin lopulta iloinen, kun vieraat saapuivat, koska oli mukava emännöidä kutsuja ja hoitaa lapsosia. Leikin ja hoidin hommat. Illalla kärsin väsyneestä pitkittyneestä krapulasta tai pelkästä  väsymyksestä tai liikasyömisestä  ja oli ihan pakko mennä aikaisin nukkumaan. Olisin voinut antaa yövieraille vielä enemmän itsestäni. Mutta siihen se energia loppu. Vasta sunnuntaina olin taas hyvässä vedossa.

Miksi se taas meni noin? Olisipa pilleri, jonka heittää suuhun sinä hetkenä, kun kaikki on vielä edessä. Kun haluaisi olla parhaimmillaan seuraavat päivät. Kaikki ja kokonaan. Mutta alkoholisti minussa ei osaa. Enkä minä jaksa vastustaa. Mieluumin tsemppaan sitten seuraavana päivänä, vaikka krapulankankeus painaisi sisintä.