Jos ryhdin kannalta pohtii syksyä, on jotekin selvää, että miehestäni on tullut ryhdikkäämpi. Hän urheilee enemmän (ilman minua) eikä (no tietenkään tänä aikana) käy viihteellä juuri lainkaan. Emme myöskään ole juoneet yhdessä koti-iltoina. Miltä se tuntuu?

Olen "kirjannut syömiseni" ylös ja kas olen keventynyt. Olen juonut kun on ollut suuri tarve. Kamppaillut useasti suuren tarpeen kanssa ja myöskin jättänyt ottamatta viiniä. Niin kun en ole itsekään oikein osannut selittää, mikä se syy juhlalle olisi muu kuin elämä ja oma himo. Ymmärrän, että sitä sisäistä alkoholistiani harmittaa säännöllisesti. Miten tylsää. Olet tylsistä ihan tylsin. Vihaan tätä olotilaa. 

Ei kai näille ajatuksille ja kamppailuille löydy kiertopolkuja. On altistuttava tylsyydelle, jotta voi löytää sen, mitä haluaa tehdä. En pysty hetkeäkään uskomaan, että jatkan ikuisuuksiin yksinäisiä koti-iltoja jolloin tuijotan tv:stä "Murha Sandhamnissa"-tyyppistä pehmodekkaria ja kadehdin Noraa, joka istuu kauniilla Tukholman saariston kalliolla viinilasillinen kädessään komeassa (?) miesseurassa ja on kaunis ja fiksu ja ratkoo toisella kädellä rikoksia. Tittytainment. Sentään voimistelen ja venyttelen siinä tv:n edessä, yleensä sauvakävelyltä palanneena. Dippaan porkkanaa ja varsiselleriä kermaviili Ranch-dippiin. Minä siis yritän.

Olen epävarma. Sehän on selvä. Tätä maailmaa en tunne. Eikä kyllä kukaan muukaan. Meidät on pysäytetty. On ollutkin parempi pysähtyä ja miettiä, että jos teoriassa päiviä olisi jäljellä vaikka 180, miten ne haluaisi viettää. Miten monen niistä minä haluaisin viettää viinipäissäni musiikkia kuunnellen ja aamusta päänsärkyä potien? Se ei äkkiä oikein tällaisena  skenaariona houkuttele. Yksin sitä ainakin on paha tehdä. Määrittelin joskus alkoholistin yksin juovaksi. Olen tehnyt sitä välillä tänä kesänä. Halunnut vain ottaa lasillisen, kaksi, kolme. Mies kun näköjään haluaa viettää ne "viimeiset" päivänsä pelaten golfia ja tennistä. Minä ymmärrän häntäkin. Hän pitää urheilusta ja kilpailusta, kehittyykin. Minä en mitään näistä. Jokainen pelini on yhtä huono kuin edellinen. Miksi vaivautuisin kentälle usein. Haluaisin tehdä jotain, joka tuottaa minulle iloa, ei ärsytä. Sauvakävellessä happi virtaa ja jalat liikkuu, tuntuu kivalta. Kaipaan myös vesijuoksua. Tämä oli tämä kesä. Erilainen kokemus. Nyt ei voi puhua elämäni parhaasta kesästä. Mutta johonkin kaikki joka tapauksessa loppuu.