Syksy. Harrastukset. Hyvät päätökset. Vyötärön ympärys, liikapaino, heikot lihakset ja jalkaongelmat. Jotain tarttis tehdä. Auttaisko PersonalTrainer-tyyppinen ohjaaja minua, joka en kertakaikkiaan saa itseäni pysymään kaidalla tiellä? Vai onko se niin, että parasta on jos en edes ajattele mitään laihiksia, raittiutta, muitakaan rajoja ja tee hyväpaha-päätöksiä vaan keskityn vaan selviämään elämässä ja suurimman osan ajasta voimaan hyvin.

On niin ärsyttävää, kun jo heti tietää laskettelevansa itselleen luikuria tehdessään jotain suunnitelmia. Viime syksynä olin paljon tavoitteellisempi ja sentään yritin. Miksi nyt on tällainen jo valmiiksi periksi antanut -olo? Nukuin kuitenkin viime yön hyvin ja hyvänen aika, olen ollut töissä tosi hyvällä tuulella. Luovuttanut?

Katsoin eilen tiliotteita ja näin mustaa valkoisella, miten suurin osa kesän laskuistani koski alkoholin ostamista ravintoloista. Herranjumala mikä säästö minulle kertyisi, jos sille saisin pisteen tai edes pilkun hetkeksi. Mutta oli saamarin kiva kesä. Osaanko edes kuvitella millainen se olisi ollut, jos olisin raitis normaali ihminen alkoholihuuruisen nautiskelija-minäni sijaan? En. Sammiossa on viileää kuivaa valkoviiniä ja minä kellun siinä. Tulen kokemaan kamalan kohtalon kun munuaiseni, maksani tai haimani pettää. Mutta tänään, tänään on Tapahtumien yö ja voisin ottaa muutaman lasillisen kyllä.