Onhan niitä ollut, mutta yleensä silloin, kun olen hoitanut lapsia. Nyt oli ihan muuten vaan, omalla porukalla ja ilman mitään mutta sen kummempaa tarkoitusta kuin, että ollaanpa välillä raittiita. Nyt on siis jo keskiviikko aamu. Olen nukkunut maanantain ja tiistain välisen yön huonosti, koska en ollut kotona vaan yövyin kylässä, unohdin ottaa melatoniinit mukaan ja yöllä tosiaan sitten valvoin. Silti tunnen, miten viime viikonloppuna tavoitettu raitis rentous vaikuttaa ja on paljon helpompi olla. En ole toipilas.Tai ainakin näin kuvittelen. Näin kannustan itseäni.
Kesän jatkuvan tissuttelun jälkeen minusta tuntuu, että minun täytyy sitten kuitenkin palata entiseen ja alkaa vaalia Parasta elämääni, raittiina.. En kuitenkaan halua otsikkoa >Sammiossa, kuten blogini nimi ennen antoi viitteitä, koska se tuntuu myös liian pahalta. Vaikka, jos totta puhutaan, sitähän se on. Sanotaan nyt näin, että kevään nimen muutos tälle blogille, oli osa alkoholistin käytöstä. Ihan pienen hetken halusin olla koko aurinkoisen kesän vapaa ajatuksesta, että lillun viineineni sammiossa. Vaikka siinä on koko karu totuus. Se sama, minkä pienenä kuulin isäni suusta, "haen vain pari kaljaa". Olen aina tiennyt että pari on mitä tahansa kahdesta eteenpäin, jopa 24 on parillinen luku. Niin on myös Paras elämäni, jos se täytyy kohdata valkoviinilasi kädessä.  

Siskoni tulee viikonloppuna kylään ja olen aivan satavarma, että juomme tonkallisen viiniä. Meille on selvinnyt, että äitimme sairastaa perinnöllistä tautia ja täytynee pohtia, haluammeko me tietää, olemmeko perineet geenit. 

Vaihdan blogini nimen. Tavoittelen raittiutta. Tunnustan tosiasiat. Yritän vastustaa kiusausta ja silti, jaksan elää tyytyväisenä parasta elämääni.