En selvinnyt viikonlopusta kuivin jaloin. En oikeastaan tiedä, pitäisikö minun nyt käsitellä tätä vaiko vaan unohtaa. Mikä meni vikaan. Se on se aivoissa oleva kerros, joka alkaa kärttää viiniä ruokaostosten sivussa. Se missä kai sitten asuu alkoholismi. Vain yksi pullo viiniä. Mutta kas, omasta baarikaapistä löytyi jatkoksi votkapullon jämät ja ihan hävettää, että sen jälkeen jatkoin matkaa pienen pienillä 2 cl:n jekkupulloilla. Niillä, joilla oli tarkoitua naurattaa joskus kotibileissä. Join ne joka-ainoan, 8 kpl. Ja katselin Vain elämää- jaksoja eteenpäin Ruudusta. Kääntöpuolena kaikelle tälle sapiskalle on fiilis. MInulla siis oli siinä nousevassa humalatilassa lämmin olo. Kyllä tällä flunssa lähtee, mutta ei sillä lähtenyt.
Lauantaina ei ollut krapulaa, heräsin kohtuukunnossa, tiedostaen kyllä, että olisi se voinut olla aivan toinen, jos olisi päässyt illan ohi ilman alkoholia. Vietin päivän kaupungilla markkinoilla ja muuten vaan kävelyllä. Raikasta ilmaa ja hyvää ruokaa. Mukava fiilis sekin. Illalla katselimme lätkää Ruudusta ja join oluen. Voittoisan ottelun jälkeen jaksoin, mieheni ehdotuksesta, lähteä vielä kaupunkiin takaisin. Tiesin kyllä mihin se johtaa, mutta kerranhan täällä vaan eletään. Kävimme live-keikalla, hyvää musaa ja sen jälkeen vielä diskossa, villiinnyin ihan täysin. Join niin paljon punaviiniä kuin illan aikana ehdin, ja sitähän minuun mahtuu. Tilasin kuitenkin 12 cl tai 16 cl, koska sen olen oppinut, että se on aivan sama elämys kuin 24 cl, mutta pitää humalan aisoissa. Illanvietto oli niin hyvää tekevää. Viini auttaa joka vaivaan ja oikeesti tuntuu kivalta temmeltää yhä kaupungilla.Tulimme kahden bussilla kotiin, jalat oli ihan loppu. Aamulla olkin raihnaisempi olo, olin niin huonoilla kengillä illalla turhamaisuuttani liikkeellä ja tanssin kai ihan liian paljon yli voimavarojen.Johtuen ystäväni vakavasta sairaudesta (taas syöpä), oli viikonlopun motto jotenkin "ainakin vielä tämän kerran". Mietin yhä onko kyseessä lankeemus. Mitä jos tämä vaan on minun tie, totuus ja elämä. 

Sunnuntaina alavatsaani sattui. Oliko se revähdys tanssilattialla vaiko raittiushaaveesta luopumisen tiedostaminen. Tämä kaikki höpötys on niin alkoholistin puhetta. Uskonko edes itse, että elämän viimeiset päivät ja hetket ottaisin vastaan kännissä mieluumin kuin selvin päin? No en ehkä kännissä, mutta en kyllä mitenkään ahdistuneena terveysfriikkinäkään. 
Ja ensi viikonloppuna on Vappu kaksine bileineen. Shamppanja-pullo odottaa jo kylmässä. Vaikkeihan siihen nyt yksi riitä.