Luin ihanan joulukirjoitukseni. Puuskutus meni ohi ja olo normalisoitui. En muistanutkaan enää koko asiaa edes. Itseasiassa en muista enää, kuinka kauan raittiuteni kesti ja missä tilanteessa sen sitten hylkäsin, mutta kyllähän tässä on viinikin taas maistunut. Ja välillä olen kokenut syyllisiä oloja, kun se on maistunut niin paljon.

Minulla oli täksi aamuksi leikkauskutsu ja sitä olisi seurannut 6 viikon sairasloma, joten viime ajat olen ottanut elämästä kaiken mahdollisen tapahtuman irti.  Jääkiekkoa, keikkaa ja illallisia. Viikkon sitten vasta ymmärsin, että meitä uhkaa lakko. Ärsytti kun ei siitä etukäteen puhuttu esimerkiksi aamu TV.ssä ja  tosissaan yritetty ratkoa. Miten voi olla että puhutaan ja puhutaan vaan sodasta vaikka meitä uhkaa sairaaloiden lakko. Tuli sitten lakko ja muutti suunnitelmani. Koko viime viikon oli vaikea ottaa muuttunut tilanne vastaan ja orientoitua uuteen, mutta eihän maailma pyöri minun napani ympärilää. Tänä aamuna kun heräsin ja tiesin, että minulla onkin vielä tässä kuukausi hyvää syytä käydä siellä ja täällä nostamassa erinäisiä maljoja, olinkin yhtäkkiä kovin riemuissani. Istuin siinä sohvalla ja mietin, että joo, tältä tuntuu alkoholistista. Silkkaa riemua. Varasin laivaristelilyn Glorialle ja päätin ostaa sushille hyvää shampanjaa. Voi että sitä osaa olla pöljä. No, kuukauden päästä se sairasloma sitten alkaa ja maksa pääsee lepoon.