Takana on jo muutama lentopelkoisen hikinen yö ja edessä vielä kolme. Sen jälkeen todennäköisesti rauhoittuu, sillä matkalla uin takuulla ystävineni Sammiossa ja nukun yöni tajutonta humalaisen unta. Paluumatkaa puolestaan suorastaan odottaa, jotta pääsee taas jaloilleen ja arkeen, sillä kunto ei oikein kestä niin ahkeraa törpöttelyä. Miten matkustaminen voikin sanoiksi puettuna vaikuttaa näin raskaalta?

Kävin viime viikon torstaina taas "töiden puolesta" viihteellä ja tunnustelin viinin hurmaa. Nyt olin itse sen verran etukäteen älykäs, että suunnittelin ja tilasin tapahtuman jälkeen raskaan kotimatkan sen sijaan, että olisin varannut hotelliyön ja toistanut edellisen tapahtuman viihteellisen osuuden Mummotunneleineen. Ehdin illan tuoksinassa kipata 4 annosta ja olla jo mukavassa myötätuulessa.Sitten koitti kotimatka ja vesipullon palauttava seura. Kiitin siitä itseäni aamulla, kun kinkesin itseäni kello 6 hereille ja junaan takaisin kohti pääkaupunkiseutua. Turhaa työtä, mutta joskus sitä on tehtävä jos järki ei pakota päätä.Pystyin nimittäin kuvittelemaan sen vaihtoehdon. Mutta valitettavasti jouduin koko viikonlopun taistelemaan kiusausta vastaan. Niin kovasti minun teki mieleni avata korkki ja juhlia. Kaikenlaista juhlimisen aihetta oikeasti olikin, mutta mutta en halua nyt palata takaisin vanhaan. Elämä on aina juhla. Vasta sunnuntai-aamuna, hyvin nukutun (sen viimeisen ennen matkajännitystä) yön jälkeen tunsin hyvää oloa ratkaisuistani. Lenkillä jalka oli kevyt ja olo ihana.

Onko olemassa mitään mahdollista etukäteisuunnitelmaa, jolla saisin itseni nauttimaan matkan muistakin antimista ja jättämään viinin vähemmälle? Pahoin pelkään, että ei tule mieleen.