Olen viimeisen kirjoitukseni jälkeen juopotellut neljä kertaa. Kaksi kertaa firman piikkiin työpaikan pippaloissa ja kaksi kertaa kavereiden kanssa illanvietoissa. Yhtenä join kuohuviinejä ja valkoviinia ja selvisin kohtuudella illasta. En tarkoita, etteikö viiniä olisi kulunut yli kohtuuden, mutta olo oli aamulla ihan vaan väsynyt. Kahtena kertana antauduin kertakaikkiaan hyville punaviineille, Ripassolle ja ties mille. Yhdella kerralla join ihan jotain halpispunkkua. Ja joka kerta punaviinin jälkeen olen ollut krapulainen ja pari kertaa nyt oksennellut aamulla horkassa puoleen päivään. Ai miksikö niitä kertoja kuitenkin kertyi kolme? Noo- koska kolmas kerta toden sanoo. Ilmeisesti on kertakaikkiaan niin, että punaviini on minulle myrkkyä, vaikka se maistuukin parhaimmalle. Koska se maistuu parhaimmalle, minä juon sitä ehkä myös enemmän kuin kuin muita alkoholijuomia. 
  
Tammikuun tipattomalla lunastin yhden lupauksen, jota olin itselleni tehnyt. Kävin verikokeissa ja laajassa unitutkimuksessa. Kävi ilmi, että minulla on anemian lisäksi  lievä uniapnea ja olen todella uupunut unirytmini mukaan. Olen tuntenut väsymystä ja epäillyt, että se on ehkä ikä. Vaan se taitaa ollakin se, että lakkaan hengittämästä 7 tunnin yön aikana lähes 90 kertaa. Aivoni valpastuvat hereille kymmenisen kertaa, muutama näistä jopa syvästä unesta. Ei mikään ihme, että olen pohtinut viime vuosina, että oliko vanhemman naisen tehtävä evoluutiossa olla kipinävahtina. Levoton yö ja väsymys.Kun juon alkoholia sentään nukun, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset väittävätkin että uni on silloin huonompilaatuista. Ehkä minun uneni on aina arkena niin huonolaatuista, että alkoholin rentouttamana se paranee, en kuitenkaan havahdu hereille kymmentä kertaa tai näe painajaisia. 

Tuli kuitenkin sellainen olo, että miksi haluan itseäni jatkuvasti kiusata myös alkoholilla. Ehkä siitä sokerista saa virtaa ja jaksaa lähteä liikkeelle. Jos ensin saisin hyvät unet ja happea, jaksaisin paremmin, jopa juhlia. Unelmissani joskus jopa selvinpäin.