Perjantaina noudin pullon Chablista, ajatuksena nostetaas tasoa, jos kerran vaan yksi pullo on jaossa. Tyttäreni tuli jo illalliselle taaperonsa kanssa kylään viikonlopuksi. Mikä virta ja elämänilo pikkumiehestä huokuukaan.  Ihanaa olla mummu. Mummu osaa hypätä meinaan portailta. Punnukset ovat kyllä "ympäri-ämpäri riehumisen" puolella silkasta ilosta kun tavataan. Illallisella avasin valkkaripullon ja kerroin tyttärelleni, että viininlipittämiselle pitäisi laittaa rajat. Että yritän sen tehdä. Ei sen suurempaa kommenttia. Chabliksesta emme kukaan tykänneet. Ehkä sitäkin olisi ollut kuivana, nyt viini oli selkeästi puolimakea. Illalla jalkapalloa katsoessani join vielä yhden oluen. Vähän niinkuin itseltänikin salaa, koska se ei nyt oikeastaan kuulunut tähän iltaan. Join sen vasta kun tytäreni meni unille. Mutta jalkapalloa nyt sentään.

Seuraavana päivänä vauvavalikoima lisääntyi. Toinenkin tyttäreni tuli kylään ja pääsin piehtaroimaan kummankin pienen pojan kanssa legomeren keskelle. Leivoin sämpylöitä ja olin niin onnellinen. Grillasimme ja siihen se yksi olut taas sopi. Iltasella tarvitsin lisää liikuntaa ja houkuttelin mieheni lenkille. Näppärästi kävimme kävellen Alkosta hakemassa Chianti-pullon. Päivän liikuntasuoritus pamahti täyteen.Vävykin oli saapunut mukaan kuvioihin ja jaoimme pullon nätisti kolmeen pekkaan. Vävy höristi selkeästi korviaan kun epämääräisesti mainitsin uudesta alkoholisuunnitelmasta. Arvelen, että siellä ollaan selkeästi tarkempia. Tiedän vävyn isällä, joka niinikään kuoli nuorena, olleen alkoholiongelman. Hän ei sitä ole perinyt. Sen olen lomilla mielihyväkseni pannut merkille. MInä kyllä haistan nämä ongelmat. Siksipä joinkin vielä yhden oluen, vaikka se ei vatsalleni sovikaan.

Ilta ja samalla koko viikonloppu olisi mennyt siis aikalailla putkeen, jollei velipoikani olisi poikennut meille yöksi. Hän saapui vasta kello 21 aikoihin ja toi yöpalkaksi (tuntien minut) toista hyvää italialaista viiniä. Nyt olisi ollut minun paikkani näyttää (lähinnä itselleni), että yritys on päällä. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut. Kysyin innoissani kaikilta, että avataanko ja haluaako joku. Muut kieltäytyivä ja sanoivat oluen sopivan jalkapallolle paremmin. Rakas mieheni ymmärsi oloni ja sanoi, voivansa ottaa myös lasillisen. Ja ottikin. Viini oli jopa parempaa kuin alkuillan viini ja sain siitä kyllä runsaasti flavonoideja ja hyvän unen. Mutta kun aamusta heräsin keittämään aikaisin lähtevälle veljelleni puuroa, päässä pyöri ja mieli oli jotenkin apea. En saanut illan alkoholimäärää sovitettua enää raameihin. Mutta en haluaisi sanoa miehelleni, että nyt tuet toiseen suuntaan. Olisihan se itseasiassa ollut vielä kamalampaa, jos hänkin olisi kieltäytynyt ja minä olisin silti avannut pullon. Voisin jopa veikata, että olisin sen tehnyt.

Onneksi päivä käynnistyi aurinkoisena ja pääsin puistoon leikkimään pikkupoikien kanssa. Vain minä itse tunsin, miten viiniannos väsytti ja jalka nousi hiukan huonommin. Kun tästä ei nyt tulisi ongelmaa sen vuoksi, että tarkkailen itseäni.