Ihanan läpeensä kostean Rodoksen matkan jälkeen jalkaa pakotti polvesta ja onnuin. Lindoksen kapuaminen ja pari tanssi-iltaa tuntuivat vieneen toipumista taaksepäin kuukausia. Lisäksi Rodoksella oli vielä niin kuuma, että leikattu jalka (saakeli) turposi kunnolla ja sitä jatkui koko matkan. Siitä syystä tai sitten hyvän fetajuuston ryydittämänä, iskin matkan jälkeen puntariin kauhulukemat. Niitä katsoessani päätin jatkaa iltapalatonta linjaa, johon olin jo lähtenyt ja todennut sen rauhoittavan yöunia. Sekä seuraavana päivänä päätin vielä ryhtyä punnitsemaan ja laskemaan kalorit ruoka-annoksista. Yhtenä yönä, kun koko vasen puoli oli krampissa, ajattelin, että minäpä menen verikokeisiin, minulla oli kesältä työterveyden lähete jo olemassa. Olin popsinut koko syksyn särkylääkkeitä ja se helpotti aina vaan hetkeksi.  Ajattelin, että jos minulla on joku isompikin tulehdus se näkyy varmaan siellä. Menin sinne heti aamusta ja illalla jo katselin tuloksia. Eniten järkytti maksa-arvojen kolminkertaistuminen vuodesta 2019, olin siirtynyt vihreästä punaiselle. Se oli sitten siinä ajattelin. Koko tulossa oleva hyvä syksyn bileputki näytti yhtäkkiä erilaiselta. Ja laihdutuskuuri entistä tarpeellisemmalta. Mittasin vasta silloin vyötärön ympärykseni ja olihan se melkein 100. Kaikki kilot olivat siis kutakuinkin ehkä siinä. Minä olen se Iltalehden esimerkkki ihmisestä jolla on rasvamaksa.   

Tästä on nyt kolme viikkoa. Paino on lähtenyt alaspäin 200 g/päivä. Joo, minä käyn joka päivä puntarilla. Lopetin myös särkylääkkeet maksa-arvon takia, mutta olen varmistanut digiklinikalta, että kyllä niitä voisi syödä tällä maksa-arvolla. Se on vaan varmuuden vuoksi. Minä niiin toivon, että painon vähentyminen, venyttely ja liike vievät lopulta kivut pois. Vaikka haimatulehduksen läpikäynyt siskon mies onkin sitä kertonut, että ei alkoholin (pakko)lopetus oikeasti ole muuttanut terveydessä mitään muuta. Samat kivut, kolotukset ja ongelmat ovat siinä, koska ikää on jo sen verran. Arvaan, että näin on minullakin. Viini on auttanut joka vaivaan. Nyt jos se lääke on pois vaihdotehdoista, nivelvaivat on siinä ja niihin on totuttava. Silti unelmoin polven paranemisesta kunhan vaan paino laskee tarpeeksi.  

Kolmen viikon aikana on jo ollut kahdet bileet. Positiivista on ollut se, että ei ole tarvinnut miettiä ja merkitä alkoholin määrän kaloreita. Kun alkoholia ei tarvitse miettiä, se vapauttaa miettimään muuta. Tunnelmaa, musiikkia, ruokaa, esiintyjiä, tapahtuman sujumista, minä voin hei ajaa! Vaatimattomat kahdet bileet. Kyllä tämä tästä. Ensi perjantaina on keikka, johon menen kaksin mieheni kanssa. Tällä hetkellä en näe siinäkään mitään ongelmaa, jos sinne menee holittomana. MUTTA mieleni taka-alalla väijyy kyllä pelko. Mitä jos minulle tulee joku viinan himo, viimeistään sitten jos otan yhden. Pitääkö ajatella, että en ota sitä yhtäkään. Vai onko se vaan joku pakokauhu, joka vaanii turhaan tuolla mielen sopukoilla. Aika näyttää. Suurimmat bileet ja megasekoiluviikonloppu on vasta tulossa.