Jätin yhden viikon lomastani syksyyn ja se ei ollut hyvä juttu. Ei sitten kuitenkaan vaikka niin uskoin. Ekanakin äitini tila on huonontunut. Hän on dementointunut ja hiipunut hitaasti jo vuosia, mutta nyt on elämä selkeästi heikentynyt. Ja tokaksi työtilanteen vuoksi. No eihän se sota yhtä miestä kaipaa, mutta silti noloa valmistella lomaa just nyt, kun kaikenlaista työmaata riittää. Suomessa on vielä ollut tosi lämmin kesän loppu, joten en ole edes varma kaipaanko lämpöön vielä, edes sitä. No valinta on tehty jo aikoja sitten ja näillä on nyt mentävä.

Laihdutuskuuri on edennyt ja olen harmikseni huomannut itsessäni myös kehonegatiivisia ajatuksia. Paino on nyt junnannut neljän kilon jälkeen samassa viikokausia, vyötärö on kyllä kavennut, onneksi, mutta jollain tasolla olen tyytymätön itseeni. Liian paljon ajatuksia on tässä painon laskussa eikä niinkään siinä, että on ihana elää ylipäänsä. Joitain positiivia ajatuksia on tullut selkeästi kuitenkin keventyneestä askeleesta. Ja osteopaatin uudet jumppaliikkeet tuntuvat ryhdissä. Ruokaan taas suhtaudun negatiivisemmin kuin aiemmin. Jätän selvästi syömättä kaloripitoista ruokaa ja valitsen pienempiä annoksia. No nyt naurattaa, sillä eikös se ole tarkoituskin? Niin no, mutta en haluaisi ajatella ruuasta koskaan mitään pahaa. Edelleen juon viiniä ja aika paljon. Siinä ei loppujen lopuksi ole liikaa kaloreita, ilmeisesti. Jos jättää annoskoon muuten sitten pieneksi. No ainakaan en ole viikonloppujen jälkeen turvonnut vaan ollut edelleen samassa pisteessä kuin perjantaina. Loppujen lopuksi kun tätä ajatusvirtaansa lukee, niin tulee mieleen, että loma tekee hyvää tälle dieetille. Jospa en hetkeen ajattelisi sitä lainkaan.