Tuli mieleeni, että olenko lokeroinut itse itseni kirjoittamalla Sammioon. Olen seurannut somessa käytävää keskustelua ja nähnyt hyvännäköisten ihmisten voihkivän läskeistään, tuntevan alemmuutta ja vaikuttavan suorastaan vainoharhaisilta kanssaeläjiensä toimia kohtaan. Miksi he kuvittelevat olevansa läskejä? Ai niin, ihannepainolle on konkreettinen mittari ja terveydenhoitaja tai joku muu auktoriteetti kyllä ilmoittaa jossain lukemattomista tarkastuksista, että painoa pitäisi pudottaa. Pitäisi, vaikka sinusta tuntuu, että kaikki on hyvin. Ja pian sinusta ei enää tunnu hyvältä ja arvostetulta. Sinussa on stigma ja ajattelet sitä aina kun joku katsoo sinua. Koko elämäsi pyörii pian stigman ympärillä. Katoat itseltäsi. Siltä se ainakin minusta näyttää, kun luen tuntemattomien ihmisten juttuja ja katson kuvia.
Ihan samahan se on tämän alkoholinjuonnin kanssa. Siitä tulee terveydenhuollosta noottia ja keräät liikaa pisteita AUDIT-testeissä. Okei, tietysti syystäkin, onhan se erittäin epäterveellistä,tuleehan sitä myös mokailtua ja viinasta niitä turhia kaloreita kertyy. Mutta kun oon nyt alistunut kirjoittamaan viestejä Sammiosta, itkenyt samoja asioita jo vuosikaupalla enkä osaa näköjään juomistani lopettaakaan, pitäiskö sitä voihkeesta vain päästää irti. Siitä ajatuksesta, että tälle jotain täytyisikään tehdä. Mitä jos olisin vain.

Hei, minä tässä. Olen kyllä alkoholisti, mutta käyn töissä ja minulla on riittävä palkka.Olen siitä hyvin ylpeä, että minulla on työpaikka. Olen ollut elämässäni kahteen otteeseen työtön. Pidän erittäin merkittävänä sitä tosiasiaa, että löysin molemmilla kerroilla töitä itse, sillä työttömyys on työnhaussa niinikään stigma. On ollut huomattavasti helpompi löytää töitä, kun on työpaikka. Minulla on parisuhde ja ihana mies, joka kannustaa minua. Olen taistellut toisenlaisenkin miehen kanssa, joten olen tästä nykytilanteesta hyvin kiitollinen ja innostunut. Minä nimittäin olen se sama nainen. Ensimmäinen mieheni kypsyi minuun täysin. Minulla on kokoajan sellainen pelko, että myös tämä nykyinen mieheni tekee niin. Mutta hän ei näytä pelkäävän itsenäisyyttäni, alkoholia ja suunnittelee kanssani tulevaisuutta. Tällä hetkellä ensi kesää siis. Minulle on tämän mukavuudenhaluisen, janoisen elämäni aikana tapahtunut paljon. Suurimmasta osasta olen huippu ylpeä, sillä olen jo kauan tiennyt olevani alkoholisti. Sanotaan, että alkoholismi on sairaus. Joo minulla on se ja myönnän sen kaikille jos asiasta tulee puhe. Se on parempi, sillä minua väsyttää salata ongelmiani. Hoidan sairauttani kannustamalla itseani elämään muutakin elämää, kuin alkoholiin liittyvää. Joskus, olen todella innostunut muusta elämästä ja toivon, että jatkuisipa tämä kauan. Sairauteeni kuuluu kuitenkin se, että ehkä eniten tunnen eläväni nousuhumalassa. Olen miettinyt tätä asiaa ja tullut lopputulokseen, että on se kuitenkin hienoa, että tunnen eläväni. Että on hetkiä, jolloin minulla on aikaa oikein tunnustella elämää. Ei elämänääni rajaa Sammio, näen auringon ja tunnen tuulen. Jos en paranekaan niin ainakin hymyilen tänään.